Moi! Olen Sulosen Kirsi ja toimin ohjaajana, kouluttajana ja näyttelijänä. Valmistuin vuonna 2006 Turun Taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Vuodesta 2010 alkaen olen toiminut freelancer-ohjaajana ihan päätoimisesti.

Olen ohjannut Turkuun ja Tampereelle mutta vuonna 2009 muutin Keski-Suomeen, joten sen jälkeen olen kiertänyt ympäri ämpäri Keski-Suomen maakuntaa. Jyväskylän lisäksi olen ohjannut näytelmiä Laukaaseen, Äänekoskelle, Karstulaan, Saarijärvelle ja Muurameen. Ja autokin löytyy, että pystyn liikkumaan ihan mihin vaan ohjaamaan halutessani.

 

Mukana ammattiteatteri Teatterikoneessa

 

Kuulun myös Teatterikoneeseen, joka on jyväskyläläinen pieni ammattiteatteriporukka, jonka kanssa tehdään sitten omia teatterijuttuja. Lisäksi koulutamme vuorovaikutuskoulutusta ja työyhteisökoulutuksia. Teatterikoneessa pääsen myöskin näyttelemään. Teemme omia juttuja, aika paljon kiertuejuttuja, ja sitten toki tänne Jyväskylään omaan tilaan myöskin.

 

Näyttelijälähtöistä ohjaamista

 

Ohjaajana olen aika näyttelijälähtöinen, sillä minulla on itselläni näyttelijätausta. Olen aivan pienestä tytöstä saakka näytellyt ja käyttänyt kaiken vapaa-aikani siihen, että saan olla näyttämöllä. Toki sitten myöhemmin tuli ohjaaminen sellaiseksi suureksi intohimoksi. Ohjaan pääsääntöisesti harrastajateattereihin ja ajattelen, että harrastajana pitää pystyä kehittymään ja ammattiohjaaja voi nimenomaan siinä kehittymisessä olla apuna.

Kuva: Laura Eteläaho, näytelmästä Lohikäärmeen alainen 2018, Teatterikone.

Ei kukaan jaksa soittaa kissanpolkkaakaan pianolla ikuisesti, jos pianonsoittoa harrastaa. Minulla on sama ajatus, että ohjaajan kuuluu tarjota työkaluja näyttelijälle, jotta tämä voisi tulla koko ajan paremmaksi. Pitää tarjota haasteita ja yrittää kaikin keinoin ikään kuin auttaa ja opettaa löytämään ja oivaltamaan itsestään uusia puolia näyttelijänä. Ja sen lisäksi tietenkin tehdä taiteellisesti mahdollisimman korkeatasoista teatteria.

 

Aina kun tulen teatterista pois, niin haluan, että minun ajatuksiani on jollakin tavalla häiritty.

 

Itse ohjaan sillä tavalla, millaista teatteria haluaisin katsojana nähdä. Ja minulle tärkeintä teatterissa on se, että voin kokea mahdollisimman kattavasti koko tunnekirjon, että tulen yllätetyksi. Esimerkiksi niin, että juuri, kun joku on ikään kuin äärimmäisen hauskaa, niin sieltä tuleekin ikään kuin oikeat tunteet ja saattaa ruveta itkettämään – tai toisin päin. Aina kun tulen teatterista pois, niin haluan, että minun ajatuksiani on jollakin tavalla häiritty. Ja se on minun mielestäni teatterin yksi taika, että me pääsemme jotenkin peilaamaan itseämme ja sitä millaista on elämä ja millaisia ovat ihmiset ja millaisia ovat ihmissuhteet. Ja se on hienointa, jos oivaltaa jotain itsestään – sekä näyttelijänä että ohjaajana että katsojana.

 

Kirsi Sulonen